Kun mikään ei riitä...

Minä ja maailma

Kun maailman ylikulutuspäivä ohitettiin vuonna 2010, todella pysähdyin. Silmiini osui  WWF:n Living Planet raportti, jonka tekstin luettuani tajusin, että paluuta vanhaa ei kohdallani enää ole. 

Teksti oli karua luettavaa:

"Ekologisen jalanjäljen havainnollistamiseen käytetään ”maapallon” kokoista määrettä, jolloin yksi maapallo vastaa maailman biokapasiteettiä kyseisenä vuonna.  Maapallon biokapasiteetiksi arvioitiin vuonna 2003 11,2 miljardia hehtaaria ja vuonna 2006 maailman väkimääräksi laskettiin 6,5 miljardia henkeä.  Tällä väestömäärällä tarvittaisiin noin 4,5 maapalloa tyydyttämään ihmiskunnan tarpeet, jos kaikkien ekologinen jalanjälki olisi yhtä suuri kuin keskiverto amerikkalaisen. Jos taas kaikki eläisivät kuten intialaiset keskimäärin (jalanjälki 0,8 ha), ihmiskunnalle riittäisi puolikas maapallo".

Tuskaa lisäsi vielä se, että Suomi itse komeili tämänkin listan kärjessä.  Suomi on Ruotsin ja Latvian ohella maa, jonka kulutus pysyy biokapasiteetin rajoissa, mutta talous on kuitenkin avoin ja vientiin sitoutuneet luonnonvarat ja kasvihuonekaasupäästöt kuormittavat luontopääomaa. Suomen vientiteollisuuden ekologinen jalanjälki onkin suurempi kuin maamme biokapasiteetti. Jos jokainen ihminen jättäisi suomalaisen ekologisen jalanjäljen, tarvittaisiin useampi maapallo.

Vaikuttaminen

Tekes valmistelee parhaillaan ohjelmaa, jonka tarkoituksena on vahvistaa yrityksen kykyä käyttää asiakkaan kokemuksia, arvostuksia ja tunteita innovaation lähteenä. Pyrkimyksenä on tuoda esiin aineettoman pääoman ja tuotantotapojen merkitys kasvuyrittäjyydelle sekä ratkaisukeskeisyyden merkitys arvonluojana tulevaisuuden kilpailuvalttina. Ohjelman kestoksi on ilmoitettu noin viisi vuotta ja sen arvioidaan käynnistyvän syksyllä 2012. 

TEKESIN aivoriihisatoa

Onneksi pääsi mukaan tähän hankkeeseen ja tapaamiset ovatkin olleet varsin hedelmällisiä. Mukanaolo on antanut aidon tuntee vaikuttamisen mahdollisuudesta.

 Toimiminen

Ajatus oman yritystoiminnan yhteiskunnallisesta vastuusta kehittyi pikku hiljaa.  Liiketalouden ja taloushallinnon kouluttajana ja valmentajana olen halunnut vahvasti ottaa kantaa "onnellisuuteen" nimenomaan vastuullisen yritystoiminnan kasvutekijänä ja kilpailuvalttina.

Ihmisten kulutustottumukset ovat muutoksessa. Kestävän kehityksen haasteet ja tavaroiden paljous saavat kehittyneiden maiden kuluttajat hakemaan mielihyvää kokemusten kaltaisista aineettomista asioista. Myös teollisuudessa asiakas haluaa enemmän kuin pelkän laitteen tai koneen. Arvo asiakkaalle syntyy esimerkiksi koneiden tai palveluiden toimintavarmuudesta, ostamisen vaivattomuudesta, ajan tai muiden resurssien säästöstä, vastuullisuuden tunteesta tai vaikkapa onnellisuudesta. Aineettomat elementit ovat keskeinen osa menestyvien yritysten tarjontaa tulevaisuudessa ja tapa erottautua globaaleilla markkinoilla.

Yrityksillä on myös paljon aineettomia tuotannontekijöitä, joita hyödynnetään vähän. Esimerkiksi johtaminen, tiedonhallinta, maine ja brändi ovat kriittisiä kilpailuedun lähteitä kasvuyrityksille. Valmennuksessani suurimpia tavoitteita onkin juuri kiinnittää yrittäjien huomio näihin näkymättömiin kilpailuedun lähteisiin. Toimijat, jotka ymmärtävät aineettomien arvojen esille tuomisen, ovat tulevaisuuden kasvuyrityksiä.

 

Vaihtoehto

MBA-tutkintoa suorittaessani törmäsin ensimmäistä kertaa CIC yhteisöyrittämisen malliin.  Liiketalouden aallokoissa vuosia luovineena, innostuin kovin tästä itselleni uudesta toimintamallista, varmaakin siksi, että olin totaalisen turhautunut lukemaan monikansallisten yritysten vuosikertomuksia ja osittain syystä, että tuntui pelastukselta havaita jonkinlaisen suunnanmuutoksen leijuvan ilmassa.

Yhteisöyritys (eng.Community Interest Company, eli CIC) on yhtiö, jonka liiketoimintaan on liitetty erityisiä lisäominaisuuksia, joilla halutaan harjoittaa liiketoimintaa tai muuta toimintaa yhteisön eduksi. Näin ollen pelkkä yksityinen etu ei ole päämäärä ja osa yrityksen tuotosta jätetään yhtiöön tai käytetään yhtiön valitseman toiminnan tukemiseen. 

Yhteiskunnalliset yritykset ovat markkinoilla toimivia yrityksiä, joiden toiminta-ajatuksena on tehdä yhteiskunnallisten tai ekologisten ongelmien ratkomisesta sekä yhteiskunnallisen hyvän tuottamisesta kannattavaa liiketoimintaa. Yhteiskunnalliset yritykset eivät ensisijaisesti pyri maksimoimaan omistajiensa tuottoja, vaan sijoittavat pääosan voitostaan toiminta-ajatuksensa mukaisen yhteiskunnallisen hyvän tuottamiseen. Tärkeää on myös liiketoiminnan yhteiskunnallisten vaikutusten osoittaminen ja toiminnan avoimuus.