Puutarhurille alkaa mahtavat ajat. Jo neljättä kevättä olen saanut olla etuoikeutettu ja seurata kaupungin sydämessä sykkivän pikku paratiisin elämää.
Kun ensimmäisen kerran tutustuin Kupittaan siirtopuutarhaan, oli se rakkautta ensi silmäyksellä. Olin asunut Turussa pienen ikuisuuden ja tiesin toki että kaupungissa on siirtolapuutarha, mutta en ollut tullut koskaan ajatelleeksi millainen se ihan oikeasti on....
Tuntui ihan utopistiselta kävellä pieniä kujia pitkin ja ihastella kukkaan puhjenneita omenapuun oksia ja kuunnella lintujen laulua keskellä kaupungin vilinää. Kokemus oli, mitenkään liioittelematta, tyrmistyttävä.
Omia kokemuksiani muistellessa - ajattelen usein, että jokaisen turkulaisen tulisi ainakin kerran elämässään tulla piipahtamaan alueelle, sitä kun vaan ei usko ennen kuin sen on itse kokenut.
Tietysti aluksi tuli huolestuneensa seurattua kiivasta keskustelua koko siirtolapuutarhan olemassa olon tarpeellisuudesta, mutta alueen vanhat konkarit rauhoittelivat ja kertoivat että tätä samaa keskustelua on käyty jo vuosikymmeniä. Muutaman kerran on puutarhaa oltu jo laittamassa kuuta kiertävälle radalle, mutta onneksi kaupunkilasten syvä rakkaus siirtolapuutarhaa kohtaan on ollut niin voimakasta, että katalista suunnitelmista on jouduttu luopumaan...
Kiitoksena kaupunkilaisille suunnittelin tehdä tämän päiväkirjasarjan, jossa haluan viestiä kuvin ja tunnelmin siirtolapuutarhan elämää kesällä 2014.
Tästä se lähtee...
